''Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen''

Ikävä sua :l  Aina alan iltaisin kaipaamaan ihmisiä. Varsinkin niitä jotka on todella kaukana tai kokonaan poissa. Ihan hölmöä. Harvemmin illalla olisin ollut onnellinen ja iloinen. Paitsi silloin kun saan painaa pääni rakkaan syliin. <3 Ja olla vain siinä. Tekemättä mtn.

Onneks pääsen rakkaan kainaloon viikonpäästä useammin : ) kun se tulee tänne työkkäriin. Sit se voi päivystää meillä eikä sen tarvi siellä paloasemalla yksin jumii.. Ootan sitä niin innolla ! <3 Mutta joo. Pitää vain saada aika kulumaan nopeammin. Sitten näkee sitä taas pian.